Digitalisaatio, työelämän mullistukset sekä yhteiskunnallisten rakennemuutosten vaikutukset näkyvät kaikkialla, myös laboratorioalalla. Uusi teknologia tulee muuttamaan työmme luonnetta ja luultavasti lisäämään ammattikuntamme toimenkuvien kirjoa. Näissä olosuhteissa pitkäjänteinen panostus koulutukseen on ensiarvoisen tärkeää.

 

YouTube-videolla muovinen, hieman kolho mutta kuitenkin sympaattinen androidi valmistaa mikrobikasvatusmaljaa sekä sentrifugoi näyteputkia ilmeisen keskittyneesti. Kyseessä ei ole kohtaus tieteiselokuvasta vaan Japanilaisen innovaation Mahoro lab androidin esittelyvideo. Tuollainen kaveri voi hyvinkin olla pian joidenkin meidän lähin työtoveri, vaikka sellaista ei aivan vielä voi katalogista tilata.

Nykyään kirjoitetaan paljon automaation vaikutuksesta yhteiskuntaamme ja etenkin työelämään. Aikakautemme on jo nimetty neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi juuri siksi, että niin suuri osa ihmisten tekemästä työstä on siirtymässä automatiikan ja tekoälyn haltuun.

Kehitys huolestuttaa monia. Menneinä vuosikymmeninä automaation visioitiin johtavan maailmaan, jossa kaikki pystyvät tulemaan toimeen ja jopa elämään mukavasti vähäisellä työllä, samalla kun koneet pyörittävät maailmaa ja taloutta. Näin ei käynyt. Ihmisten hyvinvointi on toki lisääntynyt huimasti sitten viimeisimmän teollisen vallankumouksen ja työajatkin ovat lyhentyneet, mutta koneiden mukanaan tuomat hyödyt ihmiskunnalle ovat jakautuneet pallollamme hyvin epätasaisesti. Ja ne ihan ensimmäiset koneilla korvatut tehdastyöläiset tuskin ehtivät nauttia automaation mukanaan tuomista hyödyistä lainkaan.

Johtaako uusi automaatiovallankumous uudenlaiseen harvaintalouteen, jossa vain pieni osa ihmiskunnasta on hyvinvointia tuottavan yhteiskunnan piirissä? Kehitys on vääjäämätöntä, mutta sen hyödyt voivat jakautua moni tavoin. Tähän töiden jakautumiseen voimme kuitenkin vaikuttaa.

Entä miten automaatio tulee näkymään meidän asiantuntijoiden ja ammattilaisten elämässä jo lähitulevaisuudessa? Vievätkö koneet meiltä työt? Supistuuko työnkuvamme automaation myötä? Tai miten käy ammattikuntamme asiantuntijuuden, jos koulutuksen määrää vähennetään samalla, kun koulutuksen ja sivistyksen arvostus ylipäätään laskee länsimaissa? 

 

Laboratorioammattilaisen työnkuvan laajuus ja tehokkuus?

Työelämä käy tällä hetkellä läpi selkeää muutosvaihetta, joten lähes joka alalla työntekijöitä askarruttaa paitsi oma työtilanne myös nopeatahtisen murrosvaiheen vaikutukset omaan ammatilliseen-identiteettiin. Meidän alamme ei ole tässä poikkeus, päinvastoin.

Laboratorioalan ammattilaiset ovat aina olleet ylpeitä ammatistaan, ja jo pelkästään työnkuva on pakottanut meidät opettelemaan jatkuvasti uutta. Luonteeltamme olemme uteliaita ja laadukas työ on meille kunnia-asia. Tämä lienee osasyynä siihen, että meistä on kasvanut laboratorioissa monen alan osaajia. Oman työmme ja analyysitulosten oikeellisuuden lisäksi huolehdimme usein vaikkapa työsuojeluasioista, hankinnoista, perehdytyksistä ja monesta muusta laadukkaan työnteon edellytyksistä työpaikoillamme. Kannamme usein myös huolta tuotannon prosesseista ja huolehdimme, ettei yritykselle pääse syntymään taloudellisia tappioita poikkeustilanteiden seurauksena. Lisäksi laboratoriossa toimiva joutuu enenevissä määrin perehtymään alan lakeihin ja säädöksiin, jotta voi suorittaa itsenäisesti hänen vastuulleen annetut analyysityöt.

Myös henkilöstövaje on arkipäivää monissa laboratorioissa. Henkilökunta venyy ja tekee jatkuvia ylitöitä, koska taustalla on pelko siitä, että työ siirretään ulkopuolelle. Ylin johto näkee kulut, mutta ei välttämättä kokonaisvaltaisesti ymmärrä miksi analytiikkaa tehdään ja miten se vaikuttaa positiivisesti yritykseen talouteen ja tulevaisuuteen. Myöskään ongelmiin ei monesti puututa ajoissa. Työntekijöiden henkisestä kuormituksesta, koetusta arvostuksen puutteesta tai henkisen hyvinvoinnin kipukohdista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Onko liian helppoa tyrkätä käteen muutama liikuntaseteli ja toivoa, että asiat järjestyvät itsestään?

Tietenkin laboratoriotyöläisen laajentunut toimenkuva on lähtökohtaisesti hieno asia; kehitys on tuonut mukanaan kiehtovia, myös asiantuntija-alueen haasteita, mikä lienee sopinut uteliaalle luonteellemme. Jää nähtäväksi, jatkuuko tällainen kehitys, vai pakottavatko automaatio, digitalisaatio sekä tehostustoimet meidät taas yksipuolisempiin työpäiviin.

Miten käy, jos meiltä viedään laaja työnkuva pois? Alamme alhainen palkkataso ei ole motivoinut meitä, mutta itsenäinen työ jossa on saanut jatkuvasti kehittää taitojaan, on toiminut palkintona monille – usein läpi pitkien työurien. Ajoittain liiton korviin kuitenkin kantautuu sellaisia huhuja, että toimenkuvaamme oltaisiin supistamassa tai osa töistämme siirretään ulkopuolelle tehtäväksi.

Ideaalitilanteessa laatu ei heikkene tehokkuuden kasvaessa, mutta tosielämässä tarpeeksi nopea ja halpa ei aina ole tarpeeksi luotettava. Varsinkaan tarkassa analyysimaailmassa, jossa näytteiden laadukas käsittely, säilytys ja nykyään entistä useammin kuljetus ovat suuria haasteita. Lisäksi yksipuolista työtä nopeasti tekevät ihmiset – ja ehkä myös ne androidit – eivät ole niitä kaikkein parhaiten hyödynnettyjä resursseja.

Aina vain enemmän eriytyvät ja erikoistuvat työnkuvat voivat hämärtää laboratorioalan koko käsitettä kuitenkin myös hyvällä tavalla. Monilla aloilla liikutaan jo nyt kohti kaiken kattavaa asiantuntijaidentiteetin suuntaa, eikä kollegojen koulutustaustaa ole aina niin helppoa arvata näiden toimenkuvista. Tulevaisuus voikin tuoda mukanaan vähemmän jähmeiden toimenkuvien ja monipuolisempien työurien mahdollisuuksia analyysien parissa. Tämä on jo arkipäivää monissa laboratorioissa.

Aina työtehtäviemme tulevaisuutta pohtiessa täytyy kuitenkin muistaa, että alallamme luodaan paljon uutta, ja luovalla kehitystyöllä on tapana olla pitkäjänteistä, haastavaa ja vaikeasti ennustettavaa. Tämä yhtälö sopiikin valitettavan huonosti kunnianhimoisiin tehokkuuslaskelmiin ja kvartaalimittakaavaan. Uuden kehittäminen alallamme ei ole pelkästään meidän ammattikuntamme etu, vaan se vaikuttaa lopulta elämään kaikkialla.

 

Analyysilaitteet, uhka vai mahdollisuus?

Automaation vaikutukset jokapäiväiseen elämään ja työmarkkinoihin on aiheena taas yhtä ajankohtainen kuin 60 vuotta sitten, kun automaatiolinjastot yleistyivät lyhyessä ajassa kaikkialla teollisuudessa. Nyt myös päätöksiä vaativia työtehtäviä voidaan automatisoida. Teknologian kehittyessä entistä vaativimpia tehtäviä siirtyy jatkuvasti mikropiirien vastuulle, ja puhutaan uudesta vallankumouksesta. Näin on myös laboratoriomaailmassa, jossa analyysilaitteet osaavat jo suorittaa moninaisia tehtäviä ohjelmoidusti. Analyysilaitteet ovatkin kehittyneet hurjasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ne ovat lisänneet analyysitulosten tarkkuutta ja helpottaneet laboratoriotyötä.

Toisaalta analyysilaitteet ovat tuoneet mukanaan lisää työtä myös meille ihmisille. Laitteiden ylläpito ja kalibrointi vievät päivittäisestä työajastamme suuren osan, ja ovat valitettavan usein suorittavaa enemmän kuin haastavaa työtä. Laitteiden hajotessa analyysit seisovat ja aiheuttavat näin paitsi hukkaa myös paljon stressiä. Monissa tapauksissa analysaattoreiden kalibrointi on ulkoistettu. Toisinaan jopa kustannustehokkuus heikkenee tällöin, ja laboratorioissa, jotka eivät toimi laatujärjestelmän piirissä on saatettu harventaa kalliiden kalibrointien välejä taloudellisista syistä. Se jos mikä on omiaan kasvattamaan laaturiskejä.

Analyysilaitteiden rinnalla myös jatkuvatoimiset reaktionseurantamittarit ovat yleistyneet viime vuosina. Teoriassa nämä automaattimittarit voivat olla tulevaisuuden pelastus; niiden myötä voidaan vähentää laboratoriossa tehtyä analyysityötä ja villimpien visionäärien mukaan jopa luopua laboranteista kokonaan. Mutta onko asia tosiaan näin yksinkertainen? Myös nämä laitteet vaativat jatkuvaa ylläpitoa sekä kalibrointeja. Niiden toiminta ja analyysitarkkuus tulee myös testata säännöllisesti ja suurta tarkkuutta noudattaen, jotta laatuajattelun vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

On myös suuri häpeä, jos uutta teknologiaa tyydytään käyttämään vain olemassa olevien prosessien kulujen vähentämiseen. Automaattinen tiedonkeruu ja tehokkaat analysaattorit johtavat suurempaan datamäärään, ja suuremmasta datasta saisi usein myös enemmän arvoa irti. Joskus kasvanut datamäärä voi johtaa harhaankin, tästä arkisena esimerkkinä vaikkapa trendiseurannat, joissa mittauspisteiden tihentyessä myös trendejä piilottava kohina kasvaa. Siksi datan määrän ja laadun muuttuessa myös data-analyysin tulee sopeutua ja muuttua. Tekoäly kehittyy huimaa vauhtia, mutta datankäsittely ja -tulkinta vaativat ainakin toistaiseksi myös inhimillisiä hoksottimia, luovaa lähestymistapaa ja asiantuntevaa tilastointia.

Työn tutkimus on keskittynyt enenevissä määrin myös siihen, miten teknologia tulee muuttamaan työnteon perusluonnetta. Mobiiliteknologia on jo lisännyt etätyön määrää, ja uudenlaisia ammattejakin syntyy koko ajan. Suurin osa työnantajista ja myös työntekijöistä ilmoittaa kuitenkin pitävänsä perinteisestä mallista, jossa useimpina aamuina saavutaan työpaikalle ja työkavereiden kanssa voi keskustella kasvotusten. Työympäristö on monille ensisijainen inhimillisen kanssakäymisen ja ystävyyden kenttä. Mutta meillä saattaa pian olla laboratoriollinen analysaattoreita työkavereina. HR-päällikön sijasta työpisteellä on ehkä HR-ohjelma tai yläkerran nurkassa HR-robotti, joka osaa nyökytellä metallista päätään empaattisen näköisenä ja jonka tekoäly lukee äänenpainojamme ja ruumiinkieltämme paremmin kuin kukaan ihminen koskaan.

Me ihmiset olemme mukautuvaista sakkia, joten saatamme pärjätä hyvinkin pitkälle tarpeeksi hyvin inhimillistetty teknologia seuranamme, mutta matkalla tähän voi olla yllättäviä mutkia ja vaaroja. Internetin keskustelupalstat paljastivat jo 90-luvulla, että ihmisten kyky keskustella äly edellä ja joustavasti voi heikentyä silloin kun ei olla oikeasti kasvotusten. Teknologisoituva työpaikka voi johtaa koventuviin työkulttuureihin ja jopa julmempaan maailmaan, jos ihmisten vähemmän ilmeisiä tarpeita ja taipumuksia ei oteta heti alussa huomioon.

Teknologia tulee varmasti tuomaan työhömme hurjan paljon hienoja muutoksia ja mahdollisuuksia, mutta muistetaan myös, että automaatiosta ei kannata tehdä itseisarvoa. Alalla, jolla ollaan jatkuvasti tekemisissä uusien menetelmien kanssa ja jolla usein huomataan muutokset ympäristössä ensimmäisinä, on hyvä olla luovaa, tietoa mukautuvasti yhdistelevää osaamista. Analysaattorit, automatisoidut mittarit ja HR-robotit voivat olla hyviä ja hyödyllisiä työkavereita, mutta ne tulevat edelleen tarvitsemaan myös meidän inhimillistä osaamistamme parhaiden analyysitulosten saavuttamiseksi.

 

Koulutuksen tulevaisuus

Laboratorioalan koulutusta on muutettu, jaettu ja vähennetty Suomessa 90-luvulta lähtien. 90-luvun lopussa juuri alkanut opistoasteen laborantin tutkinto jaettiin kahtia, kun maahamme perustettiin ammattikorkeakoulut. Nyt uusi ammattikoulutuksen uudistus on tuomassa omat haasteensa tulevaisuudessa. Laboratorioalan koulutus on muuttunut myös ammattikorkeakouluissa paljon, ja nykyään valmistuvilla insinööreillä on suppeampi kemian käytännön osaaminen kuin aiemmin. Tarkoittaako laboratorioalan käytännön koulutuksen vähentäminen ja muuttaminen sitä, että Suomessa ei enää riitä töitä alan ammattilaisille? Tämä on ristiriidassa jatkuvasti tiukentuvien lakien, määräysten ja vaatimusten kanssa, erityisesti ympäristöasioiden saralla.

Suomessa on ollut kemian alalla tehtävän tutkimuksen ja uusien innovaatioiden keksiminen monipuolista ja laadukasta. Suomeen syntyy esimerkiksi jatkuvasti uusia bio- ja ympäristöalan yrityksiä. Mistä nämä yritykset saavat osaavaa henkilökuntaa tulevaisuudessa? Vai onko alallamme vielä ylitarjontaa osaajista 2000-luvun alun laajojen teollisuuden irtisanomisten takia? Mutta miten käy, kun nykyiset ammattilaiset eläköityvät? Pitkien työurien omaavilla alamme asiantuntijoilla on erittäin paljon hiljaista tietoa sekä laajaa käytännön kokemusta analyysien suorittamisesta ja prosesseista. Tätä osaamista on tulevaisuuden lyhyillä työurilla vaikeaa korvata, mikä aiheuttaa haasteita ja jopa rahallista menetystä yrityksille työn tehottomuudesta tai analytiikkaan liittyvistä ongelmista johtuen. Huolestuttavaa on myös, että jo nyt perinteisiin laborantin työtehtäviin palkataan monen eri alan ammattilaisia, joilla ei ole vaadittavaa kemian tai biotieteiden alojen perusosaamista ja kädentaitoja.

Entä palvelevatko meneillään olevat koulutusuudistukset enää tulevaisuuden laboratoriotyötä? Myös ammattikouluissa käytännöntyön harjoittelua on vähennetty rajusti. Lisäksi suuri osa opinnoista on siirretty suoritettavaksi työpaikoille. Mitä mieltä alan työnantajat ovat tästä? Monelle meille ammattilaisista on valitettavasti syntynyt vaikutelma, että useita työnantajia ei kiinnosta ammatillisessa koulutuksessa tapahtuvat muutokset tai opetuksen sisältö. Olemmekin saaneet yllättävän vähän tukea työnantajilta tilanteissa, joissa koulutuksia on lakkautettu ympäri Suomea. Tosin viime kädessä koulutusten määrärahoista ja sisällöistähän päätetään pääkaupunkiseudulla, joten työnantajien ja työntekijöiden on vaikeaa päästä lopulta vaikuttamaan tilanteeseen.

Muuttuvan, yhä tarkempaan ja monipuolisempaan analytiikkaan nojaavan teknologiayhteiskunnan on välttämätöntä panostaa koulutuksen korkeaan laatuun ja monipuolisuuteen. Uuden teollisen vallankumouksen edessä nähdään suuria muutoksia nopealla tahdilla. Kaikki alat tulevat tarvitsemaan tietoa muutoksia valmisteltaessa ja niiden seurauksia kartoitettaessa. Sama pätee valtioihin. Osaamisen ja tiedon määrää on pakko lisätä radikaalisti aivan kaikkialla.

Jos haluamme hyvinvoinnin kasvavan edelleen ja kestävästi, tulee meidän kehittää uutta jatkuvasti ja reagoida muuttuviin olosuhteisiin nopeasti, tarkkaan analysoidun ja laadukkaan tiedon varassa. Juuri sitähän me laboratorioalan ammattilaiset teemme: kehitämme uutta ja analysoimme olevaa, tuotamme tietoa, jonka avulla voidaan jatkaa eteenpäin.

Jaana Nousiainen

Puheenjohtaja

puh 040 523 8816
puheenjohtaja@laboratorioalanliitto.fi

Mikael Kuoppala

Tiedottaja

puh 040 828 6532
tiedotus@laboratorioalanliitto.fi

Eeva Wahrman

Jäsensihteeri

puh 050 4126957
jasenasiat@laboratorioalanliitto.fi

Mira Ketola

Koulutusvastaava

puh 040 528 8097
koulutus@laboratorioalanliitto.fi